Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Auringonpaiste ei takaa onnea

Kevään paiskatessa yläviistosta  jääkylmän suihkun vasten kasvoja, ensin edellispäivänä kiusoiteltuaan säkenöivällä auringonpaisteella, voi olla lohdullista tietää se, etteivät ihmiset lämpimissä ja aurinkoisissa maissa ole sen onnellisempia kuin mekään ­– tai edes yhtä onnellisia. Tähän ovat päätyneet lukuisat eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset.

Tänään uutisoitiin taas yhdestä sellaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa ja muissa kylmissä Pohjoismaissa onnellisuus suorastaan kukkii muuhun maailmaan verrattuna. Hassua kyllä, tuon World Happiness Reportin kuvituskuvat kuitenkin esittävät auringonpaistetta ja sinistä taivasta.

Muutto Kalifornian aurinkoon ei kuulemma kuitenkaan tee ihmisestä onnellisempaa, jollei samalla jokin muu onnellisuuden osatekijä muutu. Aurinkoisilla ja lämpimillä seuduilla asuvat ovat kyllä usein hyvin tyytyväisiä ympäröivään ilmastoon, mutta meillä muilla on harha siitä, kuinka tärkeä onnellisuustekijä sää on. Toisaalta, ghanalaisetkin olivat ällistyneitä saatuaan tietää maansa kuuluvan maailman kymmenen onnellisimman joukkoon kymmenisen vuotta sitten.

Onnellisuuteen vaikuttaa säätä enemmän moni muu asia, kuten turvallisuus, työ- ja taloustilanne, opiskelumahdollisuudet ja ylipäänsä elämänhallinta. Näinhän se on, kun edes hetken ajattelee asiaa rationaalisesti. Suomessa on hyvä elää. Täkäläinen sää on First World Problem pahimmasta päästä: olemme jopa ylivarustautuneita kaikkia sen kuviteltavissa olevia ilmiöitä vastaan. Pitääksemme kylmän ja kostean sään pois iholta meillä on gore-texejä, rukkasia, saappaita, säärystimiä, huppuja, villasukkia, sadetakkeja, ja kurahousuja. Ja pitääksemme yleisesti ottaen surkean sään pois kotoa meillä on tuulikaappeja, eteismattoja, kynnyksiä, lattialämmityksiä, rappuralleja ja kolminkertaisia ikkunoita. Olemme siis peitonneet tämän viheliäisen sään teknisillä ratkaisuilla, joiden puutetta päivittelemme ulkomailla.

Lisäksi meillä on täällä kaikkea, siis ihan kaikkea. Demokratiaa, sananvapautta, sääntöjä ja vapauksia, tasa-arvoa, infrastruktuuria ja luontoa, rahaa, turvaa, koulutusta, maata, merta ja ilmaa, onnen rakennuspalikoita joka lähtöön. Silti asia, josta minä halusin tänään terapeuttisesti kirjoittaa, on sää. Se käy tunteisiin ja saa unohtamaan isiemme perinnön ja länsimaisen oikeusvaltion mukanaan kantamien ihanteiden myönteiset vaikutukset onnellisuuteen. Sää kuuluu suomalaiseen small talkiin kuin mämmi pääsiäiseen. Se on jokaisen huulilla, vaikka näemme paljon vaivaa sen eliminoimiseksi. Paitsi niinä kahtena viikkona, jolloin odotamme kesän alkamista ja suremme sen päättymistä.

Ehkä kulttuurimme ajan myötä työntää taka-alalle ylikorostuneen tunnesuhteen sääolosuhteisiin ja rationaalinen gore-tex-valmius läpäisee koko väestön. Minut on kuitenkin vielä helppo houkutella suunnittelemaan muuttoa johonkin lämpimään ja aurinkoiseen maahan, vaikka se olisi kuinka irrationaalinen teko.