Katse itään, kohti Suur-Suomea (2.0)

Juuri ilmestynyt uusi Suomen Forbes-lehti julistaa, että maamme tulisi muuttua osaamisen suurvallaksi, Suur-Suomi 2.0:ksi. Steven Forbes taas ehdottaa kolumnissaan, että meidän pitäisi lisätä työmarkkinajoustoja ja seurata Baltian mallia siirtymällä alhaiseen tasaverotukseen. Esikuvana siis the American Way, with Eastern European flavour – aivan kuten Suomen Forbesilla.

Pörssiklubin muovikuori sisälsi iloisen yllätyksen: Hartaasti odotettu Suomen Forbes-lehti on nyt ilmestynyt. Lehden vastaavat päätoimittajat Hannu Vuola ja Jouko Marttila vertaavat Suur-Suomi-pääkirjoituksessaan Suomea Singaporeen ja ihmettelevät, miksemme pysty samaan kuin he. Päätoimittajat muistuttava myös, että Ruotsin elintaso on 20 prosenttia Suomen edellä. Näihin olisi helppo keksiä vastajurputettavaa, mutta nautitaan nyt lehdestä.

Juuri julkaistussa ykkösnumerossa on Yhdysvaltain Forbesin päätoimittajan Steve Forbesin (s. 1947) kolumni, jossa hän väittää että Suomea odottaa hieno tulevaisuus. Forbesin mukaan tärkeintä Suomen taloudellisen lentoonlähtö-potentiaalin vapauttamisessa olisi radikaali veroasteen pudottaminen – vaikkapa sitten budjettivajetta väliaikaisesti kasvattamalla. Forbes ehdottaa, että Suomen kannattaisi perehtyä matalaan tasaveromalliin, kuten Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä on tehty.

Suomesta voisi tulla Pohjolan Piilaakso, Forbes uskoo. Hänen mukaansa Suomen hallituksen kannattaisi aloittaa pääomaverotuksen alentamisella, koska ”30 prosenttia ylittävä veroaste on todellinen este elinvoimaisen pääomasijoitus markkinoiden syntymiselle”. Forbesin mukaan Piilaakso toteutuisi, jos Suomessa lisättäisiin työmarkkinoiden joustavuutta. Uskoo, ken halajaa. Suomalais-amerikkalaisen kauppakamarin AmChamin toimitusjohtaja Kristiina Helenius puolestaan ehdottaa Forbes-kolumnissaan, että Suomen tulisi pyrkiä pohjoismaiden ykköseksi ”Trumpin opeilla”. Hmm. No, ainakin on provosoiva otsikko. Helenius ehdottaa, että englanninkielestä pitäisi tehdä Suomen kolmas virallinen kieli. Se kuulostaa jo helpommalta ajatukselta.

Suomen Forbesissa on kansainvälisen mallin mukaan todella runsaasti kolumneja. Lokalisoitujakin artikkeleita on jonnii verran, kuten kansijuttu Kyöstilän perheen Planmecasta ja Jouko Marttila koontijuttu viritteillä olevista kiinalaisten miljardi-investoinneista Suomeen. Mukana on myös listaus 50 amerikkalaisittain kiinnostavimmista fintech-yrityksistä, jonka perässä vielä viisi suomalaista. Itäeurooppalaisessa juttumixissä hämmentävin juttu kertoo Ikean nöyryyttävästä ristiretkestä Venäjälle. Siinä on haastattelu haastateltu Konstantin Ponomarevia, joka tienasi kertomansa mukaan satoja miljoonia euroja vuokraamalla huonekalujätille dieselgeneraattoreita. Rakennuslehti raportoi samasta aiheesta jo vuonna 2010 (Ikea laittoi projektinsa Venäjällä jäihin, Rakennuslehti 26.11.2010).
Lehdessä on myös venäläisen Jevgeni Anisimovin artikkeli Suomen-sodasta vuosilta 1808-1809, Suomesta suurvaltojen pelinappulana. Jälleen, itäinen näkökulma.

Ensimmäisen numeron perusteella on varhaista antaa lopullisia tuomioita lehdestä, mutta kehutaan nyt ensin. On hienoa, että talouslehdistöön tulee lisää valinnanvaraa. Minun on vaikea uskoa, että Forbes korvaisi kenenkään Talouselämä-, Kauppalehti- tai Arvopaperi-tilausta, mutta saattaa lehti tulla tilatuksi siihen pakkoluettavien lehtien pinon päälle. Lehden ensinumerossa on luonnollisesti paljon mainoksia. Hämmentävän paljon mukana on myös niin sanottua ”kaupallista yhteistyötä”, siis maksujournalismia.

On kiinnostavaa nähdä, miten Forbes onnistuu saamaan tarvittavan suuren levikin, jotta mainostajat pysyvät sen matkassa. Good luck, Forbes!