Kuinka tanssia toimittajan kanssa

”Sähän varmaan jallitat niitä toimittajia kirjoittamaan juttuja teidän asiakkaista?” Nooh, eipä ihan mene noin.

Tokihan yksi tehtävä on miettiä, miten asiakkaan ajankohtaiset asiat taipuvat journalismiksi. Eli ajatella ja toimia, kuten toimittaja toimisi.

Toimittajan jallittamisen sijaan kartalla olevan viestintäkonsultin työ on kuitenkin toimittajan auttamista. Suurin osa tästä auttamisesta ei koskaan saavuta toimittajan silmiä tai korvia. Hämmentävän monella kokeneellakin vaikuttajalla on hyvin kompleksinen suhde mediaan. Aiemmalla urallani olin kirjakustantaja ja elokuvatuotantoyhtiön viestintäpäällikkö. Tuolloin tehtäväni oli opettaa parikin vuosikymmentä lööpeissä olleita näyttelijöitä ja ohjaajia ymmärtämään median ja toimittajien työtä ja toimitapoja sekä harjoittaa myönteistä kanssakäymistä toimittajien kanssa. Moni oli joutunut lukemaan elämänsä intiimeistä käänteistä lööppilehdistä. Se jättää syvät arvet sieluun.

Nykyisessä työssäni Kreabin ammattiauttajana törmään tismalleen samalla tavalla haavoitettuihin, katkeriin ja vastoin omaa etuaan käyttäytyviin yritysjohtajiin. Mies- ja naiskunniaa kun on loukattu, asiat menevät henkilökohtaiselle tasolle. Ja silloin asiat menevät oikeasti solmuun.

Joku ei suostu antamaan ollenkaan haastatteluja. Tuota toimittajaa ei kutsuta lehdistötilaisuuteen. Sille-ja-sille toimittajalle ei sitten anneta ollenkaan haastattelua. Ja jos annetaan, kerrotaan vain täysin välttämättömät. Ah!

Toki haastattelujen tarjoamisessa ja kohdentamisessa tulee käyttää harkintaa. Se ei ole mediahallintaa, sillä sellaista ei olekaan. Ohjailuyrityksiä kyllä, ei hallintaa. Konsultin työnä on ohjeistaa asiakas ymmärtämään etukäteen, mitä kaikkea on odotettavissa, mihin omassa haastattelussaan voi ja kannattaa oikeasti puuttua. Kuinka siis tanssia median kanssa, sillä tässä lajissa sooloilu tulee sormille.