Viestinnän opiskelijat Maiju, Ripsa ja Julia viettivät viikon Kreabilla: “Viestintähommien monipuolisuus innostaa”

Kiinnostus viestinnän alaa kohtaan kasvoi entisestään, kun viestinnän opiskelijat Maiju Pellikka, Ripsa Niemi ja Julia Petman viettivät viikon Kreabin yrityssafarilla. Tulevaisuuden työpaikassaan nämä viestinnän superlupaukset arvostavat erityisesti avointa työyhteisöä, jossa tiimityö toimii, vastuuta jaetaan ja kaikkia kuunnellaan.

No, miten viikko meni?

”Tosi hyvin! On ollu paljon hommaa, ei ole ollu tekemisen puutetta, mutta ei liikaakaan, että kuoltais painolastin alle. Joka päivä vähän uutta, erilaista ja monipuolista”, Maiju kertoo.

Viikon aikana safarilaiset ehtivät paljon. He muun muassa tuottivat sisältöjä asiakasprojekteihin ja Kreabin sosiaaliseen mediaan, tekivät kehitysehdotuksia talousraportoinnista sekä tekivät viestinnän tausta-analyysejä.

”On saanut tehdä ja oppia semmoista mitä ei oo koskaan ennen tehny”, Julia iloitsee.

Opiskelijoiden ennakkokäsitys viestintätoimistojen työstä oli ollut realistinen, mutta mielikuvat vahvistuivat käytännön tekemisellä.

”Ainakin todella avautui se, että miten erilaista ja monipuolista tämä voi olla. Ja että eri toimistoissa arki on tosi erilaista”, Maiju sanoo.

Tulevaisuuden urahaaveet saivat Safariviikon aikana konkretiaa taustalleen.

Ripsa, Maiju ja Julia eivät halua rajata mitään viestinnän osa-aluetta pois tulevaisuuden suunnitelmistaan, kaikki ovet on hyvä pitää avoinna. Kiinnostavia työtehtäviä tuleville viestinnän asiantuntijoille tuntuu löytyvän niin markkinoinnin, yhteiskunnallisen viestinnän kuin data-analyysin puolelta.

”Sitä vois tehdä melkein mitä vaan, jos se proggis on vaan tarpeeksi kiinnostava”, Maiju kiteyttää.

Entä minkälainen on tulevaisuuden viestinnän moniosaajan unelmaduunipaikka?

Z-sukupolvensa tyypillisinä edustajina safarilaiset kammoksuvat korkeita hierarkioita, byrokratiaa ja ankeaa tunnelmaa:

”Mun mielestä on tärkeää, että kaikille annetaan vastuuta. Se kertoo tosi paljon yrityksestä, että miten isoja päätöksiä ns. vähäpätöisimmät työntekijät saa tehdä. Mulle olis tärkeätä, että vaikka osa olis suuremmissa saappaissa kuin toiset, niin silti kaikki ois tasa-arvoista ja kaikkia arvostettais yhtä paljon”, Maiju sanoo.

”Haluisin olla tulevaisuudessa työpaikassa, jossa kaikkien kehitysideoita kuunnellaan ja yhdessä päätetään mihin se yritys menee. Kaikki hirveä byrokratia ja hierarkia ahdistaa, ei yhtään innosta. Pitää luottaa työntekijöihin, olla avoin ja hyvä ilmapiiri”, Ripsa jatkaa.

Opiskelijat ovat tottuneet toimimaan ryhmässä, joten he odottavat myös työelämän tiimeiltä toimivuutta ja hyvää henkeä.

”Kun arvostetaan muiden osaamista, niin tulee hyvä balanssi tiimityöhön ja omaan pakertamiseen. Ja viestintä työyhteisön sisällä – että ei vaan tee yksin, eikä puhu asioista jotka ärsyttää”, Ripsa sanoo ja jatkaa samaan hengenvetoon: ”Jossain olen törmännyt siihen, että puhutaan pahaa selän takana ja semmoista en kyllä arvosta.”

Työporukan klikkiytyminen ja jengiytyminen saa Maijun menettämään motivaationsa: ”Se on todella rasittavaa, kun mä haluan vaan olla töissä. Et puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Vaikka aina puhutaan henkilökemioista, niin työt pitää hoitaa ja suhtautua ammattitaidolla.”

”Onneksi Kreabilla meininki vaikutti hyvältä: täällä porukka juoksee huoneesta toiseen toistensa luona koko ajan ja vaikuttaa tosi rennolta ja avoimelta”, Ripsa analysoi.

Kun tulevaisuudessa yritykset kilpailevat parhaista osaajista, kenelläkään ei ole varaa leikkiä työnantajamaineensa kanssa. Safarilaiset kertovat maineen kiirivän nopeasti ja vaikuttavan jo kesätyöpaikkoja haettaessa.

”Kyllä maineella on tosi paljon väliä – jos mulla on ollut huonompia työnantajia, niin kyllä mä olenkertonut eteepäin, että ei kannata hakea. Ja hyvistä kokemuksista taas jakaa hyvää. Jos on kuullut jostain huonoa, niin eihän sinne hae töihin, ellei ole ihan pakko”, Ripsa kertoo.

”Mä en ollut Kreabin ekskursiolla, mutta kaikki sanoi, että täällä on tosi kivaa, rento meininki ja mukavaa porukkaa, niin oli hyvä fiilis tulla tänne. Jos olisi kuullut päinvastaista, niin olisi jännittänyt tulla viikoksi”. Julia kertoo.

Viestinnän opiskelijat näkevät, että myös työnantajan täytyy vakuuttaa jo työhaastatteluvaiheessa. Jos työnantaja antaa huonon kuvan, kiinnostus voi lopahtaa, vaikka työnkuva olisi täydellinen.

”Se on ehkä muuttunut – enää ei ajatella, että kuhan vaan jotain töitä. Se on tosi tärkeätä, että siellä viihdytään oikeasti.” Maiju pohtii.