Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

13 päivässä opittua

Olen työskennellyt Kreabilla hulppeat 13 työpäivää. Kerronpa tähänastisista havainnoistani julkisesti, koska pomolla taitaa nyt olla joku toinen juttu kesken.

Pari viikkoa ennen aloittamistani puhuin Mikaelin kanssa puhelimessa hänen kertoessa odotuksistaan ja ajatuksistaan liittyen aiempiin ja tuleviin tekemisiini. Liikenteen metelin takia osa hänen puheistaan ei tavoittanut minua, mutta sen ymmärsin, että kunnianhimoa pitää olla. Jäin miettimään mitä se voisi minun ja Kreabin kohdalla tarkoittaa.

Olen aiemmin oppinut, että työtehtäviin pitää perehdyttää. Kreabilla se tarkoittaa sitä, että otetaan ovesta sisään tolkullisiksi tai kenties tolkuttomiksi katsottuja ihmisiä ja annetaan heille tehtäviä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että kehotetaan käyttämään mielikuvitusta, kysymään tarvittaessa neuvoja, ajattelemaan ääneen ja jos ei muuten pääse alkuun, katsomaan mitä ennen on tehty.

Oli siis aika luopua aiemmin oppimastani tavasta aloittaa uusi työ. Englanniksi tälle prosessille on termi unlearn. Suomeksi puhutaan unohtamisesta tai poisoppimisesta, mutta se ei mielestäni vastaa täysin sitä, mitä prosessissa tapahtuu. Mark Bonchek kirjoittaa HBR:ssä, että unlearning tarkoittaa kykyä valita vaihtoehtoinen toimintamalli tai hienosti sanottuna paradigma. Ei perehdyttäminen ole väärä tai poissuljettu tapa toimia, jos tehtävässä vaikkapa on noudatettava tiettyjä menetelmiä ja edettävä vaiheittain matkalla sovittuun päämäärään. Niitäkin on, myös Kreabilla.

Yhdessä ensimmäisistä palavereistani käsiteltiin minulle vieraalla toimialalla tapahtuvaa isoa, maallikon vaikeasti ymmärrettävää  muutosta ja sen edistämistä viestinnän keinoin. Tulin huomanneeksi, kuinka ajatus lentää, kun ei otettu mallia mistään aiemmin tehdystä. Aloin ymmärtää, miksi perehdytysohjelma oli vartin mittainen.

Minkälainen organisaatiorakenne teillä siellä on, on joku kysynyt minulta aloitettuani. Samaa taisin itse kysyä haastattelussa saaden vastaukseksi, että meillä on hyvin vapaata ja avointa. Joissakin aiemmissa tehtävissäni olen piirtänyt organisaatiota kuvaavia  laatikoita allekkain ja rinnakkain, joskus niihin kuulunut on vaakasuuntaan kulkevia laatikot lävistäviä nuolia, toisinaan kerroksia on ollut useampia, joskus pyramidit ovat olleet matalampia. Täällä en ole vielä törmännyt ensimmäiseenkään organisaatiokaavioon. En ole vielä niitä osannut kaivatakaan.

Kreab on vielä pieni toimisto, joka auttaa asiakkaitaan monipuolisesti markkinoinnin ja viestinnän keinoin. Emme siis kilpaile Googlen, Uberin tai Airbnb:n kanssa samassa sarjassa, mutta näistä yrityksistä kirjoittanutta Mark Bonchekia uudelleen siteeratakseni, Kreabillakin johtaminen on sitä, että tekijöille annetaan alusta, jolla he voivat yhdessä toisten kanssa tuottaa jotakin arvokasta. Sen sijaan, että työtä johdettaisiin putkeen, jonka päästä virtaisi mammonaa, ihmiset toimivatkin vuorovaikutuksessa sekä keksien parempia ideoita kuin yksin toimien tai hierarkkisesti johdettuina että toteuttaen niitä paremmin.

Nyt kun unlearning on saatu vauhtiin, niin voidaankin siteerata taas yhtä ajattelijaa. Vuosisatamme lukutaidottomia ovat ne, jotka eivät osaa oppia, poisoppia ja uudelleenoppia, sanoo viime kesänä edesmennyt futuristi Alvin Toffler. Tällä paradigmalla jatkan nyt perehtymistä ja oman aivotyömme tarjoamista nykyisille ja tuleville asiakkaille.