Tuomas Tierala

Tuomas on valtiotieteiden maisteri, jonka suurimmat mielenkiinnon kohteet löytyvät politiikan ja vaikuttamisen puolelta. Oma tausta on vahvasti urheilun puolella, niin kenttätyössä kuin hallinnossa. Perheen ja työn tasapainottamiseen auttaa parhaiten mielekäs liikunta ja lukeminen kotisohvalla.

Demokratia on rikki – johtajuusvaje ja poliittinen korrektius

Läntinen hallinto perustuu hyvin pitkälti demokraattiseen hallintomalliin. Elämme kuitenkin aikaa, jossa poliittinen korrektius ja sovinnaisuus sanelevat miten poliitikot uskaltavat puhua loukkaamatta ketään ja pitämään kannatuspohjansa tyytyväisenä. Mutta pysyvätkö kannattajat ja äänestäjät tyytyväisinä, jos poliitikko tyytyy puhumaan kieli keskellä suuta ja latelemaan diplomaattisia ja alati kierteleviä vastauksia?

Valittujen poliitikkojen ja päättäjien joukosta löytyy valtava määrä älykkyyttä, joka jää tällä hetkellä tyystin käyttämättä, koska valtaosa näistä ei uskalla lausua vaikeista asioista mielipiteitään ääneen. Sen sijaan, ihmiset ja poliitikot, joilla olisi sanansa sanottavana, eivät uskalla poliittisen korrektiuden sumuverhon takia lausua vahvoja kannanottoja mistään. Sen sijaan heidän jättämälleen julkisen tilan tyhjiölle ovat astuneet ihmiset, jotka vetoavat äänestäjiin vailla järkiperusteita ja puhtaasti populistisin mielipitein. Tällöin valtaa ja kuuluvuutta saavat ihmiset ja aatteet, joiden pohjalle modernia yhteiskuntaa ei tule rakentaa. Muukalaisviha, protektionismi ja eristäytyneisyys on jo historian pitkässä kaaressa todettu häviäviksi ajatuksiksi, joten miksi kääntyä niihin nyt?

Valheelliset ja ahdaskatseiset näkökulmat ovat tällä hetkellä vahvasti esillä yhteiskunnassa. Yhdysvaltain presidentinvaalit, Brexit sekä muut vastaavat ilmiöt koostuvat populistista johtajista, jotka vääristelevät totuutta. Ääneen lausutut valheet on helppo päästää ilmoille, mutta niiden vaimentaminen ja vääräksi todistaminen on vaikeampaa.

Poliittinen korrektius on myös aiheuttanut asteittaisen demokratian rapautumisen. Poliittiset päätäntäelimet ovat ympäri läntistä maailmaa pitkälti pysähtyneet, eivätkä tuota päätöksiä. Yhdysvaltain hallinnon sulkeminen osana valtapolitiikkaa ja Saksan hallitusneuvotteluissa tehdyt joustot ilmastositoumuksista kuvaavat hyvin nykyistä poliittista ilmapiiriä. Yhtäältä ei voida joustaa enää missään ja kaikki vuoropuhelu on liki mahdotonta. Toisaalta pelkkiin kompromisseihin nojaava myötäily vie pohjan todellisilta päätöksiltä.

 

Mitä tehdä ja kuka ottaisi vastuun?

Jos läntinen demokratia halutaan todella korjata ja päästä pois päättämättömyyden ajasta, tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen ja seisoa tehtyjen päätösten takana. Työttömien aktiivimalli ajettiin vauhdilla läpi, mutta sen julkisia puolestapuhujia ei ole ollut jonoksi asti. Helpot päätökset on helppoa perustella ja niitä puolustaa. Vaikeat päätökset, joissa jotain leikataan, etuuksia kavennetaan tai ylipäätään rahavirtaan puututaan negatiivisesti, ovat vaikeampia. Juuri näiden päätösten ja mielipiteiden taakse on uskallettava astua ja seisoa niiden tukena.

Positiivisia poikkeuksia ja tässä tekstissä peräänkuuluttamiani vahvan selkärangan omaavia johtajia toki löytyy. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on otettu lämmöllä vastaan, koska hän antaa lehdistölle suoria vastauksia ja on pystynyt vakauttamaan Brexit-neuvottelujen tiimoilta käytäviä sopimusneuvotteluita. Macron on myös valmis tekemään radikaaleja muutoksia EU budjettiin turvatakseen unionin olemassaolon niin taloudellisesti kuin alueellisestikin. Macron on ilmaissut olevansa valmis leikkaamaan maataloustuista, joiden leikkaamisesta puhuminen on ollut jokaisessa EU-maassa lähes sisäpoliittinen itsemurha. Uskaltaako Macron kuitenkin seistä epäsuosittujen asioiden taustalla, jos näyttää, että kannatus kärsii niiden takia?

Suomessa presidentinvaalikampanjaa seuratessa on usein tullut mieleen, että olisi hienoa, jos gallupeissa suosituimmat ehdokkaat uskaltaisivat esittää vahvoja mielipiteitä myös asioista, jotka eivät välttämättä ole suosittuja. Lausumalla ääneen omia mielipiteitä, joiden takana voidaan seistä, saadaan aikaan uutta poliittista keskustelua, joka avaa demokraattisen päätöksenteon uudestaan. Samalla osapuolet joutuvat keskustelemaan asioista avoimemmin, jolloin päätöksenteosta tulee mahdollista.

Yhteiskunta ja poliittinen päätöksentekoprosessi vaativat nyt henkilöitä, jotka ovat pyrkineet politiikkaan mukaan vahvojen mielipiteidensä takia, avaamaan suunsa ja kertomaan mielipiteensä julki. Yritysten suhteen peräänkuulutetaan paljon yhteiskunnallista vastuuta. Poliitikkojen osalta tätä yhteiskunnallista vastuun ottamista olisi nimenomaan omien mielipiteiden avoin julki tuominen ja niiden puolustaminen. Vain tällöin voimme kehittää poliittisten päätösten tekoa.