Saara Mattero

Saara on kotimaan ja Brysselin päätöksenteon tehokas moniosaaja. Sillanrakentaja sekä tulkitsija yritysmaailman ja politiikan välillä. Vapaa-aika kuluu perheen, golfin, koiraharrastuksen sekä vanhan mökin kunnostuksen parissa.

EU:n muovistrategia – uhka vai mahdollisuus?

Muovi on näytellyt huomattavaa roolia ihmiskunnan kehityksessä 1900-luvulla. Kestävä, halpa ja monikäyttöinen raaka-aine on levinnyt käytössämme jokaiselle elämämme osa-alueelle vaatteistamme jääkaapin sisältöön. Muovi ei hajoa luonnossa ja vuosikymmenien aikana kertynyt muovijäte saastuttaa niin maalla kuin yhä enevässä määrin merissä. Hukumme pian muoviin.

Eurooppa on ollut globaalin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan omatunto sekä edelläkävijä viimeisen 25 vuoden ajan. Jopa siinä määrin, että kriitikot nostavat herkästi metakkaa unionin liian edistyksellisestä ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta suhteessa kilpailijoihin esimerkiksi Kiinassa tai Intiassa.

Tosiasia on se, että usein teemme liian vähän, liian myöhään ja väärässä paikassa. Euroopan asema globaalina ilmastojohtajana voi kääntyä parissa vuosikymmenessä perässähiihtajäksi, esimerkiksi Kiinan investoidessa vahvasti vihreään teknologiaan.

Euroopan komissio julkisti kunnianhimoisen muovistrategiansa, jonka tarkoituksena on vähentää ympäristön muovikuormitusta sekä tehdä muovien kierrättämisestä kannattavaa, tähdäten kaiken muovin olevan kierrätettävissä vuonna 2030.

Strategia tulee kattamaan useamman konkreettisen aloitteen tälle sekä tuleville vuosille. Ensimmäisenä voidaan odottaa lakiehdotusta kertakäyttömuovien vähentämiseksi keväällä 2018. Julkisuudessa paljon esillä olleiden ja erityisesti merielämälle vaarallisten mikromuovien lisäämistä esimerkiksi kosmetiikkatuotteisiin pyritään rajoittamaan. Samalla kompostoituvia ja biohajoavia muoveja pyrittäneen suosimaan aikaisempaa enemmän tulevaisuudessa.

Strategian suurin haaste tulee olemaan jäsenmaiden ministereistä koostuvan neuvoston puolella. Siinä missä komissio ja parlamentti usein painottavat kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, neuvostolla on toisinaan tapana toimia tulppana lainsäädännössä jäsenmaiden ajaessa omia etujaan härkäpäisesti. Esimerkiksi komissaari Oettingerin ehdottama muovivero lienee tässä vaiheessa enemmän utopiaa kuin todellisuutta veropolitiikan vaatiessa yksimielisyyttä jäsenmaiden välillä.

Muovistrategia on otollista maaperää ja selkeä kilpailuvaltti suomalaiselle osaamiselle – jos siihen osataan tarttua. Suomalainen metsätaloussektori kehittää jatkuvasti uusia innovatiivisia puu- ja biomassapohjaisia tuotteita, joilla voidaan korvata muovia kestävästi. Digitalisaatio voidaan valjastaa tukemaan kiertotalouden kierrätystavoitteita.

Yritysten tulisi lähteä aktiivisesti Brysselin ytimeen tuomaan esille tätä osaamista ja profiloimaan osaamistaan globaaleina pioneereina. Tässä kokenut sekä verkottunut public affairs-toimisto, kuten Kreab, tarjoaa yrityksille selkeää lisäarvoa tuntiessaan prosessit, vaikutuskanavat sekä päätöksentekijät. Parhaimmillaan yhteistyö tehostaa yrityksen arvoa ja myyntiä siirtäen sen pysyvästi korkeammalle kasvu-uralle.

EU-lainsäädäntöä muovistrategian ympärillä tulee tarkastella uhan sijaan mahdollisuutena kestävälle sekä suomalaista työtä edistävälle yritystoiminnalle.