Sara Salomaa

Ahkera kirjoittaja, joka innostuu Twitteristä ja lakonisista runoista. Arvostaa elämässä muilta oppimista ja sydämen sivistystä.

Kaikki kiireesti sössimään

13. lokakuuta vietetään Kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Teemapäivä on terve muistutus epäonnistumisen tarjoamista mahdollisuuksista: potentiaalisesta oppimiskokemuksesta ja tilaisuudesta tulla sinuiksi totaalisen itsensä munaamisen kanssa.

Kansainvälistä epäonnistumisen päivää on vietetty vasta vuodesta 2010, mutta mokailtu on jo maailman sivu. Myönteisiä näkökulmia epäonnistumiseen on pyöritetty mediassa ahkerasti. Samassa ajassa, kun erittelen hyviä asioita, joita epäonnistumisesta voi aueta, eli
– kykyä sietää epävarmuutta ja uskallusta ottaa riskejä
– uuden oppimista ja avoimemman työkulttuurin kasvua
– itsekritiikin hellittämistä,

totean vain yhden asian. Maailmassa ei ehkä olisi sipsejä ilman epäonnistumista. Legendan mukaan sipsit syntyivät epäonnistuneesta erästä ranskanperunoita. Tarvitseeko mokaamisen myönteisiä puolia enempää eritellä? Ei minustakaan.

Epäonnistuminen on muutenkin suhteellista. Me puhumme väheksyvään sävyyn amatööreistä. Amatöörikirjailija, amatöörimuusikko ja amatööriuimari on puheissamme aloittelija, siis vähän raasu keltanokka. Termin alkuperäinen merkitys on aivan toinen. Amatööri juontaa juurensa latinan verbistä amare, rakastaa. Verbistä johdettu tekijää kuvaava sana on amator, rakastaja. Amatööri on siis henkilö, joka tekee jotain intohimoisesti ja rakastaen. Amatööri ei tee asioita täydellisesti, vaan mokaa, sössii ja tumpeloi – tunteella.

Kansainvälinen epäonnistumisen päivä on juhlan aihe kaikille meille intohimoisille möhlääjille.