Laura Rönnholm

Viestinnän vaikuttavuudesta ja yritystoiminnan vastuullisuudesta kiinnostunut elinikäinen oppija. Intohimona työelämän parantaminen konkreettisilla teoilla.

Kotona, konttorilla – mitä väliä?

Milloin viimeksi teit kokonaisen työviikon vain työpaikaltasi käsin, korkeintaan asiakas- tai muissa sidosryhmätapaamisissa käyden? Tarkoitan viikkoa, jolloin et edes vastannut sähköpostiin kännykällä työmatkalla ratikassa tai vilkuillut illalla firman sisäiseen viestintään käytettyä Slackia. Etkö muista? Ei se mitään, en muista minäkään – ja tuskin muistaa moni muukaan viestijä. Toisaalta – tarvitseeko edes?

Tieto- ja ajatustyö voidaan hyvin pitkälti tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Terminä “etätyö” alkaa olla auttamattoman kulahtanut. Työpaikasta riippuen suhtautuminen etätyöhön vaihtelee kuitenkin valtavasti. Jossain etätyöpäivän sisältösuunnitelma täytyy hyväksyttää pomolla etukäteen, toisaalla etäpäivien kuukausittainen lukumäärä on kiinteästi rajattu. Kolmannessa paikassa ei voi työskennellä osaa päivästä toimistolla ja osaa kotona, koska järjestelmä ei anna kirjata tunteja näin. Tämä voi hankaloittaa esimerkiksi sairaan lapsen hoitamista, mikäli vanhemmat eivät työtilanteen salliessakaan pysty yksinkertaisen teknisen asian takia jakamaan hoitovastuuta. Hämmästyn yhä, kun kuulen järjestelmistä, joissa täytyy kirjata “suorittaako” työn konttorilla vai jossain muualla. Uskomattominta on kuitenkin se, että vielä löytyy myös työpaikkoja, joissa etätyötä ei vain saa tehdä.

Etätyömahdollisuus helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Se on yksi konkreettisista työn joustamisen muodoista ja korkealle arvostettu etu erityisesti perheellisten ihmisten keskuudessa. Kotikonttorille jääminen aina silloin tällöin kannattaa monin tavoin: työmatkoista säästyneen ajan voi käyttää pidempiin yöuniin, arkisten asioiden hoitamiseen, koiran eroahdistuksen lievittämiseen tai joogaan. Lisäksi se vähentää työmatkaliikenteen aiheuttamia saasteita. Monet myös kokevat etätyöskentelyn olevan tehokkaampaa.

Etätyölle, kuten muullekin työlle, kannattaa asettaa selkeät rajat.

Työtä ei aina kannata mitata tunneissa, mutta tuntien seuraaminen on lakisääteinen pakko, aivan jo työntekijän hyvinvoinnin suojelemiseksi: jos työaika ei riitä vaadittujen tehtävien suorittamiseen, miten muuten esimerkiksi ylikuormitus voidaan osoittaa? Harvalla meistä on kokonaistyöaika saati sen mukainen palkka, että työtä voisi odottaa tehtäväksi koska tahansa. Silti itsensä johtaminen ja rajojen asettaminen on haastavaa, erityisesti iltaisin jolloin houkutus tai paine avata työkone on suuri. “Mitä haittaa, jos ihan vähän vilkaisen sähköpostia? Onpahan pois alta, jos vastaan tähän viestiin nyt enkä jätä roikkumaan huomiselle.” Työ hiipii vaivihkaa vapaa-ajalle, vaikkei olisi tarkoituskaan. Onko se silloin etätyötä, vai onko työ läsnä aina ja kaikkialla?

Työn ja vapaa-ajan erottaminen on tärkeää palautumisen takia. Kivakin työ kuormittaa. Kun kerran totuttaa työkaverit tai asiakkaat siihen, että on tavoitettavissa 24/7, on tavasta halutessaankin vaikea päästä eroon. Kaikenlainen viestintäkanavien selailu on pois jostain muusta: perheeltä, ystäviltä, liikunnalta, levolta. Omaa vapaa-aikaa kannattaa arvostaa ja sammuttaa työyhteydet, kun työpäivä päättyy.

Meitä kreabiitteja kannustetaan tekemään töitä juuri siellä, missä huvittaa ja työskentely parhaiten järjestyy. Syitä ei kysellä, vaan luotetaan siihen että hommat tulevat tehdyksi. Kyllä sen huomaa ennen pitkää, jos etäilijä onkin käyttänyt kaiken aikansa johonkin aivan muuhun. Ja feikata voi myös toimistolla.

Luovuus ei kuki istumalla samalla paikalla päivästä toiseen. Välillä kannattaa vaihtaa maisemaa. Joku saa inspiraation hälyisessä kahvilassa, toinen tykkää vetäytyä kirjaston rauhaan. Vuorovaikutuksen ja ideoinnin kannalta on parasta, että kohtaa työkaverinsa myös kasvokkain. Juttelee niitä näitä, kyselee kuulumisia. On läsnä siinä hetkessä.