Kreab – kasvattavia haasteita ja ymmärrystä

Harjoitteluja on nykyisen päätyttyä taskussa jo viisi. Jokaisesta on jäänyt käteen ainakin neljä ässää. Tämä siksi, että jokaisessa työpaikassani on ollut vähintään neljä ihmistä itseni lisäksi.

Kyllä, harjoittelun paras anti on uudet tuttavuudet ja kohtaamiset.

Kohtaamisten arvoa on alettu pikku hiljaa nostaa ansaitsemalleen jalustalleen. Verkostoituminen on hyöty-klangissaan kokenut jonkinasteisen inflaation.

Enää ei verkostoiduta, nyt haetaan oppia ja kasvamista ihmisenä.


Työnteko on oppimista

Kohtaamiset toimivat peilin tavoin. Peilin toiselta puolelta näemme kuvajaisen, joihin reagoimme. Näemme omat vajavaisuutemme ja voimamme toisessa. Saamme inspiraatiota ja pohdittavaa. Jos siis olemme järjissämme.

Kreabin porukka on värikäs. Kaikilla on omat roolinsa ja areenansa, ja kaikki saavat toteuttaa itseään niin kuin parhaaksi kokevat. Hierarkia on minimissä ja työtehtäviin saa tarttua niin harkkari kuin pitkän liiton ammattilainenkin.

Näin ei ole valitettavasti kaikkialla.


Minuus ensin

Harkkarit saavat todistaa edelleen yhtä sun toista simputusta. Ihmisarvo näyttää määräytyvän edelleen valitettavan monessa paikassa tittelin ja sosiaalisen statuksen mukaan. Ei nähdä potentiaalia. Ei olla terveen idealisteja.

Se on väärin.

Muita kuin niin sanotusti alaan liittyviä työkokemuksia eivät kaikki tunnusta merkityksellisiksi.

Kreabilla väki innostuu kuulemaan kaikki mahdolliset kesätyökokemukset ja intohimot. Ne kun tekevät meistä meidät. Kreabilla tunnustetaan työntekijä ensin ihmisenä, sen jälkeen työntekijänä.  Lempinimiä kehitellään jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Sain jo harjoitteluni alussa toteuttaa itseäni minulle rakkaimmalla viestinnän muodolla, kirjoittamalla. Minua myös haastettiin sopivasti epämukavuusalueelle antamalla vastuuta itselleni uusien teemojen ja projektien parissa.

Tämän seurauksena koen selviäväni millaisista kohtaamisista, tai viestinnällisistä tilanteista tahansa. Ainakin omaan sen kaivatun rohkeuden heittäytyä näihin tilanteisiin.


Valehtelematta sovussa

Kollegoiden tehtävä on hedelmällisen työilmapiirin saavuttamiseksi koittaa lypsää harkkarista kaikki mahdollinen hänet rakentava tieto. Heidän on oltava aidosti kiinnostuneita ihmisestä, joka on myös useimmiten omasta aidosta kiinnostuksestaan hakeutunut kyseiseen paikkaan töihin.

Paradigma on nimenomaan tässä – ketään ei voi pakottaa olemaan aito tai kiinnostunut, saatikka aidosti kiinnostunut. Tämän vuoksi rekrytoinnissa on tärkeää koittaa nähdä haastateltava osana perhettä, joka jakaa samat arvot ja puhuu samaa kieltä.

Molemminpuolinen aito kiinnostus ja halu ymmärtää toista sekä avoin keskusteluilmapiiri saavat aikaan suuria asioita. Oivalluksia omasta itsestä ja toimintatavoista, jotka auttavat itsetunnon elinikäisessä etsimisessä ja vahvistamisessa.


Ei se ole tyhmä joka pyytää

Suurimmaksi osaksi on itsestä kiinni, millaisen harjoittelun saa kokea. Kun kertoo avoimesti mitä haluaa tehdä ja minkä kokee haastavaksi, jää kollegoiden tehtäväksi tunnistaa heille jo entuudestaan tutusta ympäristöstä harkkarille sopivat työtehtävät.

Kaikkea ei tietenkään muutaman kuukauden aikana saata keritä kokea ja yrittää, mutta parhaimmillaan harjoittelu on oman itsensä ylittämistä ja haastamista turvallisessa ympäristössä.

Kreabille kiitos avoimuudesta, tuesta ja ennen kaikkea haasteista. Kirjoittaja Arda Yildirim työskenteli Kreabilla viestinnän harjoittelijana 12/2017-04/2018.