Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Laita mulle viestii

Toimiston äänimaailma vaimenee aikaisen aamun vilkkaasta kuulumisten vaihdosta tasaiseen näppäimistön naputukseen, jota koristavat puhelinten ja läppäreiden hälytysäänet eri puolilta. Plim. Blimp. Blip. Huisp.

Kaukana viime vuosituhannella työskentelin silloin kukoistuskauttaan eläneen Stockmannin palveluksessa. Helsingin tavaratalossa oli töissä toista tuhatta muutakin ja käytössämme oli muutamia viestintäkanavia. Tärkeimmät niistä olivat posti, puhelin ja Jussi. Jussi ja hänen tiimikaverinsa kolisuttelivat vihreillä kärryillään kuoret ja paketit kunkin työpöydälle saakka.

Sitten tulivat sähköpostit. Takatilojen käytävillä päiviteltiin kuinka joku oli lähettänyt sähköpostia viereiseen huoneeseen! Eikö olisi voinut vain nousta tuolilta, koputtaa naapurin ovelle ja sanoa asiansa ääneen? Ajan myötä postia pystyi jo lähettämään talon ulkopuolellekin. Hämmästytin työkaveriani lukemalla ja lähettämällä Stockan meiliä kotikoneeltani. Tein siis oikeastaan etätyötä, vaikkei koko käsitettä oltu siihen mennessä lausuttu ääneen työyhteisössämme. Ja aika pian tämä kai päätyi tietohallinnon korviin ja moinen tietoturva-aukko suljettiin.

Jussin ja hänen kollegoidensa lähtölaskenta alkoi, tulivat avokonttorit ja itsepalvelu. Kenelläkään ei ole huonetta, eikä ovea, johon koputtaa. Teemme päivittäin sekä etä- että läsnätyötä. Stockallakin käymme joskus, käynnin jälkeen tosin usein haikailemme somessa entisaikojen perään.

Meillä on omat viestintävälineitä koskevat tapamme ja mieltymyksemme. Yksi pitää kännykkäänsä äänettömällä, mutta vastaa sähköposteihin. Toinen käyttää aikaa viesteihin vastaamiseen kerran päivässä tai kolme kertaa viikossa. Useimmat kai kuitenkin lienevät monen viestimen loukussa, vaikka mieluiten keskittyisivät vain pariin. On seurattava instassa nuorisoa ja facessa vanhempia, meilissä pomoa ja whatsapissa puolisoa, kollegoita slackissä ja kummilasta tubessa unohtamatta asiakkaiden tekstareita ja sitä satunnaista snäppiä. Sitten on vielä ne soittelijat.

Työssäni pohdin usein mikä on kunkin toimittajan, asiakkaan, asiantuntijan tai vaikuttajan välinevalinta. Turvallisinta lienee valita sähköpostin ja puhelimen välillä, mutta ajat ovat kaikesta päätellen muuttumassa. Niin kuin ne ovat olleet aina.