Lasten urheiluseurojen rahankäyttöön saatava läpinäkyvyyttä

 

Toimittaja Ari Virtanen paljasti Helsingin Sanomissa, kuinka Palloliiton Uudenmaan piiri on alkanut ohjata futisjunnuperheiltä kerättyjä rahoja muun muassa matkusteluun ja 70 000 euron historiikkiin. Iltalehti puolestaan raportoi, että lahtelaisseurassa toimineen äidin epäillään kavaltaneen kymmeniä tuhansia euroja perheiden rahoja. Savon Sanomien haastattelemien junnuvanhempien mukaan lasten enemmistöä edustavat joukkueet on jätetty tuuliajolle ja vaille seuran tukea ja kiinnostusta kun yhteiset resurssit ohjataan sillä hetkellä edistyneemmän kilpajoukkueen toimintaan.

Väitän, että nämä tapaukset ovat jäävuoren huippu.

Yhteisten rahojen käyttö on vinksallaan myös monissa muissa urheiluseuroissa. Olen viime vuosina keskustellut kymmenien seuroissa harrastavien lasten vanhempien kanssa. Lajista riippumatta häiritsevän usein toistuu käsitys, että harrastajien suuren massan maksuilla tuetaan suoraan tai epäsuorasti saman seuran tai joukkueen edistyneimpien lasten harrastusta. Tapahtuu siis käänteistä solidaarisuutta, jossa taidoiltaan heikompien varoja ohjataan lajissa parhaiten pärjääville. Edistyneempien lasten suora tukeminen saattaa tapahtua esimerkiksi siten, että seuran tai joukkueen yhteisestä kassasta ohjataan edistyneiden leireihin, kykykouluihin tai turnausten kustannuksiin enemmän rahaa kuin vähemmän taitavien lasten ryhmille.

Epäsuora tuki tapahtuu siten, että yhteisillä varoilla palkattujen ammattivalmentajien työtunnit painottuvat epäsuhtaisesti edistyneimpien lasten koutsaamiseen. Muut ryhmät joutuvat tyytymään vähemmän koulutettuihin, tyystin kouluttamattomiin tai isä/äitivalmentajiin.
Seuran koulutetuimmat valmentajat kiertävät lajissa edistyneempien lasten kanssa kilpailuja ja turnauksia ulkomaita myöten jättäen kaikki muut vähemmälle huomiolle.Vähemmän edistyneiden treenit saatetaan perua ilmoitusasiana tai yhdistää muiden ryhmien kanssa ilman, että se vastaavasti alentaisi perheiden seuralle maksettavia maksuja. Epäsuora tuki voi olla myös sitä, että seura antaa alennuksia hallinnoimiensa kenttien tai tilojen vuokrista tai antaa ”eliittijoukkueille” parhaita treeniaikoja tai kenttiä käyttöön maksutta.

Samaa tapahtuu myös ruohonjuuritasolla joukkuelajeissa. Edistyneimpien lasten peliryhmälle löytyy päävalmentajalta aina aikaa. Ykkösnyrkin pelimatkojen kustannusten maksajaksi lipsahtaa helposti koko joukkue. Monet seurat varmistavat – viime kädessä perintätoimiston kautta -, että jokainen perhe maksaa samat jäsenmaksut. Mutta into on tipotiessään, kun kysytään, kuinka seura takaa kaikille jäsenilleen tasapuoliset mahdollisuudet maksuosuuttaan vastaavaan toimintaan ja laatuun. On totta, että useissa seuroissa edistyneempien lasten ryhmät maksavat korkeampaa toimintamaksua. Silti menestystä hakevien houkutus käydä muiden kukkarolla voi kasvaa liian suureksi vastustaa.

Perheiden on oikeus tietää, mihin yhteiset rahat ohjataan.

Monia vanhempia eriarvoisuuden tunne ahdistaa tai raivostuttaa. Seurojen vastaukset rahankäyttöä koskeviin kyselyihin ovat ympäripyöreitä. Ongelma kielletään tai kierretään. Kysymyksistä kimpaannutaan. Vedotaan siihen, että naapuriseurakin tekee samoin tai näin on ennenkin tehty. Päätöksiä tehdään pienessä piirissä. Eräs seuratoimija vertasi jäsenmaksua jopa veronmaksuun – maksajalla ei ole oikeutta tietää mihin resurssit tarkkaan ottaen kohdistetaan.

Osa epäilyistä varmasti pitää paikkansa, osa taas on kentänlaidalla helposti laukkaamaan lähtevien huhujen tulosta. Aito avoimuus ja korkealaatuinen ja aktiivinen viestintä auttavat hälventämään väärinkäsityksiä ja paljastamaan epäoikeudenmukaiset käytännöt.

Nykyaikaisille seuroille pitäisi olla kunnia-asia osoittaa, että yhteisiä rahoja käytetään tasapuolisesti tavalla, joka kestää avoimen ja kriittisen tarkastelun. Periaatteena pitää olla, että kaikki maksavat oman lapsensa harrastuksen kustannukset itse.

PS: Ilmianna Suomen paras seura tasapuolisuudessa! Lupaan runsaasti somenäkyvyyttä ja peukutusta.
Samalla pyydän vanhempia kirjoittamaan minulle omia kokemuksia tästä ilmiöstä – olkoot ongelmat tai epäreiluuden tunteet miten pieniä tahansa. Käsittelen kaikkia kertomuksia nimettöminä mahdollisissa jatkojutuissa. Raine.tiessalo@kreab.com

Kirjoittaja on joukkueenjohtaja noin 50 pojan futisjoukkueessa ja painii tasapuolisuus- ja avoimuusvaatimusten kanssa lähes päivittäin.

Juttua korjattu 4.2. klo 17.22. Poistettu maininta Helsingin piiriin.