Sara Salomaa

Ahkera kirjoittaja, joka innostuu Twitteristä ja lakonisista runoista. Arvostaa elämässä muilta oppimista ja sydämen sivistystä.

Maailma muuttuu paremmaksi, olimme siitä mitä mieltä tahansa

Hans Roslingin teos Factfulness (suomennettu Faktojen maailma) on ilmiö. Ruotsalaisprofessorin ajatukset ovat puhuttaneet päättäjiä ja yhteiskunnallisia keskustelijoita jo vuosikymmeniä. Factfulness-teoksen myötä saatiin kokea Roslingin uusi tuleminen.

Kirjan sanoma kiinnostaa meitä yksinkertaisista syistä. Aikana, jona presidentti Trumpin sanomiset ahdistavat alkuviikon ja torstaihin mennessä ilmastoraportin uusi yksityiskohta on antanut uuden stressin aiheen, on tavan kansalaisen kriisitietoisuus ja huoli tulevasta viritetty äärimmilleen. Tarvitaan vastapainoa. Tarvitaan ja janotaan lohtua. Sitä Rosling tarjoaa raflaavasti kirjoitetussa paketissa.

Vuonna 2017 edesmenneen professorin keskeinen sanoma on se, että maailma on parempi paikka yhä useammalle meistä. Se on parempi kuin koskaan ennen. Tämä tieto löytyy YK:n virallisista tilastoista.

Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt nopeammin viimeisen 20 vuoden aikana kuin ikinä tätä ennen. 20 vuotta sitten 29 prosenttia maailman väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Nykyään luku on 9 prosenttia. Se on 9 prosenttia liikaa, mutta se on valtava edistysaskel. Vuonna 1997 sekä Intian väestöstä 42 prosenttia eli ansioilla, joihin viitataan äärimmäisenä köyhyytenä. Vuoteen 2017 mennessä Intiassa vastaava osuus oli laskenut 12 prosenttiin, Kiinassa käsittämättömään 0,7 prosenttiin. Määrällisesti se tarkoittaa puolen miljardin kiinalaisen pääsyä ulos helvetistä ja loputtomasta epävarmuudesta. Se on uskomatonta ja se on täyttä totta!

Hengästyn harvoin yhteiskunnallisen kirjallisuuden äärellä. Tämän teoksen kohdalla näin kävi. Lukemisen aikana puhuin kirjasta vähintään kolmelle henkilölle jokaikinen päivä. Luin lauseita uudelleen ja palasin tiettyihin kappaleisiin. Kirjaa tankatessa syntyi myös pieni järkytys.

Jos Roslingin esiintuomat asiat ovat meille täysin uusia, kuinka väärin
ajattelemme ihmiskunnan tulevaisuudesta, omasta tulevaisuudestamme ja miten väärän tiedon varassa muodostamme mielipiteemme ja asenteemme.

Jos Roslingin esiintuomat asiat ovat meille täysin uusia, kuinka väärin ajattelemme ihmiskunnan tulevaisuudesta, omasta tulevaisuudestamme ja miten väärän tiedon varassa muodostamme mielipiteemme ja asenteemme.

Me odotamme uutisia nälänhädästä, luonnonkatastrofeista, terroriteoista ja joukkoirtisanomisista. Meidät on opetettu siihen. Ja Rosling kertoo miksi. Meidät on opetettu ajattelemaan, että politiikka on rikki, vaikka politiikalla on saatu aikaan satoja ja satoja sopimuksia, joiden varassa maailman valtiot ovat ottaneet valtavia edistysaskeleita kohti parempaa.

Oletuksemme maailmasta ja globaalista kehityksestä on uskomattoman kielteinen. Luulemme tyttöjen jäävän koko ajan koulutuksessa poikien jälkeen, kun todellisuudessa 90% peruskouluikäisistä tytöistä käy koulua. Poikien osalta vastaava luku on 92%. Vastaavasti oletamme rikollisuuden lisääntyvän, vaikka tilastot näyttävät päinvastaista. Olemme kivenkovaa sitä mieltä, että luonnononnettomuuksissa kuolee enemmän ihmisiä kuin sata vuotta sitten, vaikka todellisuus on aivan muu. Itseasiassa luonnononnettomuuksissa – tulvista, metsäpaloista, kuivuudesta, äärilämpötiloista johtuen surmansa saa tänä vuonna vain 6 prosenttia siitä mitä 100 vuotta sitten.

Roslingin kirjasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Toivon, että siitä on myös opittu. Opittu kyseenalaistamaan, minkälaisten oletusten, kärjistysten ja yksinkertaistusten varassa me valveutuneet ihmiset muodostamme näkemyksemme. Opittu harkitsemaan, onko maailma sittenkään niin huono paikka kuin aamuisin ajattelemme. Opittu särkemään omia uskomuksiamme ja luottamaan siihen, että maailma todella muuttuu paremmaksi.