Minä itse valitsen

Freelancer, yksityisyrittäjä, kevytyrittäjä. Halu olla oman itsensä pomo vaikuttaa nousseen alati suosiotaan kasvattavaksi työnteon muodoksi. Halutaan itse määrätä oman elämän rytmi ja tehdä omat valinnat, huonotkin sellaiset. Yksilöllisyyttä alleviivaava kermakakku koristellaan vielä arkisilla valinnoilla. Miksi?

Uskon etätyöskentelyn johtaneen porttiteorian mukaisesti freelancer-uran suosion kasvuun. Freelancerilta puuttuvat työn johto ja valvonta, joita voidaan pitää yksinä klassisen työsuhteen perustunnusmerkeistä. Ihmiset ovat huomanneet pystyvänsä tekemään töitä muutenkin, kuin saman toimistomoduulin legopalikkana eläkeikään asti. Montaa kuitenkin ahdistaa yksityisyrittäjyyden tuomat jatkuva päätöksenteko ja itsensä myyminen.

Kumpi oli ensin, minä vai ne?

Suomen talous on kasvussa. Yksilön kulutusvoima ei kuitenkaan suoraan korreloi talouden kasvun kanssa. Epävarman tulevaisuuden vuoksi rahoista halutaan pitää kiinni, ja käyttää ne itseen. Itseä hemmotellaan, nautitaan arjen luksuksesta, hyggeillään ja tehdään juuri niin kuin itselle parhaiten käy.

Sisäänpäin kääntyneen käyttäytymisen rinnalla ovat toki aina ratsastaneet jaetulla toisella sijalla ja urheasti tsempaten empatia, sympatia ja pyyteettömyys. On kenties tarpeellista huomauttaa, että itse nautin myös omasta ajasta ja omien halujen toteuttamisesta. Ideaalitilannehan olisi näiden kahden – itsekkyyden ja super-empatian – välimaastossa suunnistaminen.

Päivittäisillä päätöksillä ja teoilla haluamme toteuttaa itseämme, mutta samalla kytkeydymme ironisesti myös osaksi jotain isompaa.

Yhtäkkiä uniikkius onkin massaa, harmaata loskaa.

Se on kaikkea sitä, mistä halusin tällä minimalistisella, laadukkaalla, pienestä putiikista hankkimallani kotimaisella, eettisellä ja ekologisella laukulla erottautua. Valinnanvaraa on kaikessa, oli kyseessä sitten sinappi, t-paita tai lounaspaikka. Tuskin kukaan kuitenkaan haluaa takaisin aikaan, jolloin kaikki oli kortilla ja kaupassa oli tasan yhtä leipää.

 Miksi nyt?

Vallitseva yhteiskunnallinen kulttuuri on hyvin minä-keskeinen. Voisi jopa puhua minä-uskonnosta. Raskauttavia esimerkkejä yhteiskunnalliselta tasolta löytyy suurvaltajohtajien linjoja ja humanitaarisia  kriisejä tarkastellessa. Uhmaikäisen ”eiku mä haluun ite” kuulostaa yllättävän tutulta ja jo hieman yllätyksettömältä aikuisenkin suusta kuultuna.

 Juju onkin tämän minä ensin -tunteen hallitsemisessa.

On oltava oman itsensä hyvä ja paha poliisi. On valittava (ihmisoikeuksia kunnioittavat) arvot, jotka voi mihin tahansa aikaan päivästä allekirjoittaa tiedostaen niiden mahdolliset seuraamukset.

Älä anna niiden haistaa pelkoasi

Valinnan edessä on kolme vaihtoehtoa: suostua, kieltäytyä tai jäätyä. Jälkimmäisessä tapauksessa heitetään kapula lähimmälle sivustakatsojalle ja annetaan hänen päättää omasta puolesta. Ah mikä vapauden ja läheisriippuvuuden kummallinen symbioosi. Tähän ylioppilaskirjoitusten monivalintatehtävät meitä siis valmensivat. Kiitos YTL kauaskatseisuudestanne.

Nykyään on siis oltava entistä vahvemmat mielipiteet, joilla selvitä tässä valintojen karkkikaupassa.

Siksi esimerkiksi vegaanius helpottaa kenties kaikista ennakkoluuloista huolimatta huomattavasti elämää. Valinnanvaraa löytyy, muttei liikaa (vielä). Kaupassakäynti sujuu kaupan neliöistä huolimatta suit-sait-sukkelaan. Vegaaniset tuotteet kun on sijoitettu useasti lähelle toisiaan. Minunlaisia kun on jo aika paljon.

Huom. Kirjoitus noudattaa vahvasti mutkat suoriksi –tyyliä saaden lukijan toivottavasti tuntemaan jotain.

Teksti: Arda Yıldırım