Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Osaatko jo devata tai kasvuhakkeroida?

Mitä tekisit, jos pomosi pyytäisi sinua vähän kasvuhakkeroimaan vielä ennen lounasta tai devaamaan iltapäivällä? Tai olisiko sinusta palvelumuotoilemaan ennen kotiinlähtöä? Tai jos UX-tiimissä on vajausta loppuviikosta, niin voisitko hypätä tuuraamaan. Tai onnistuuko XR-ekosysteemin konseptointi?

Myönnän, että tuon viimeisen vedin hatusta, mutta kaipa sellaistakin on olemassa? Kysymykset voivat vetää hiljaiseksi aika monta nykypäivän toimistorottaa. Sitä toivoo, ettei perinpohjainen tietämättömyys näiden termien ja lyhenteiden merkityksestä pääse paljastumaan. Parissa tusinassa työpaikassa joku voi peukuttaa ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi, ellei sitten ole jo täyteen buukattu noiden nimenomaisten tehtävien parissa.

Monelle kaltaiselleni keski-ikäiselle ensimmäinen näistä uusista tehtävänimikkeistä heräävä ajatus on, että kohta omat hommat loppuvat ja tilalle tulee joku nuori äksiä ja ärriä sisältäviä kirjainlyhenteitä suoltava lippalakkia väärinpäin päässään kantava nuorisolainen, jollei sitten robotti. Huoli on varteenotettava, mutta ammattitaidostaan huolta pitävälle työläiselle pitäisi useimmilla aloilla edelleen olla kysyntää.

Otetaan esimerkiksi tuo alussa mainittu kasvuhakkerointi, eli growth hacking. Sen tekijät, eli growth hackerit, mieltävät sen kuin mielentilaksi, koko organisaation suuntautumiseksi kasvun mahdollistamiseen ja edistämiseen. Pelkkä ajattelutapa ei tietenkään riitä, vaan sen toteuttamiseksi on kyettävä käyttämään kaikkia kasvua tukevia keinoja, olivat ne sitten myynnin, markkinoinnin, viestinnän, perinteisempien insinööritieteiden tai muotoilun työkalupakista peräisin.

Mitä pitemmäksi tuon työkalujen listan kasvattaa, sitä ilmeisempää on, että kovin harvalla on hallussaan kaikki tarvittava osaaminen. Ja jotta voi valita kulloinkin parhaita keinoja käytettäväksi, pitää luultavasti tuntea menetelmiä laajasti ja osata laittaa ne ainakin alustavaan paremmuusjärjestykseen. Siitäkin on huomattavaa etua, että hahmottaa riippuvuussuhteita, malttaa kuunnella toisia, haluaa ymmärtää muita ja luonnollisesti myös osaa kertoa omista ajatuksistaan ymmärrettävästi.

Edellä oleva on lohdullinen viesti kaikille meille työpaikoilla puurtaville ja töitä etsiville: Jos osaat jotain olennaista, tärkeää tai kätevää, ja vieläpä osaat kertoa siitä ymmärrettävästi, niin sinua todennäköisesti tarvitaan jossain. Tarve voi olla oman työyhteisön sisällä, bussimatkan päässä toisessa yrityksessä tai kaukana kotoa, mutta jotta tarve kohtaa tarjonnan, tarvitaan viestintää molemmin puolin.

Entä tuo edellä mainittu mielentila? Sen tavoittaminen edellyttää sisäistä motivaatiota työskennellä yhdessä toisten kanssa jaetun tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoitteen on siis oltava mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen. Yhä useampi mittaa työn mielekkyyttä kestävien arvojen näkökulmasta: kasvu sinänsä ei enää ole yksiselitteisesti magneetin tavoin puoleensa vetävä asia. Pitää muistaa, että monessa yhteydessä toivottava suunta on kohti nollaa, luonnonvarojen kuluttamisen vähentäminen voikin johtaa hyvinvoinnin lisääntymiseen ja ihmiset löytävät merkityksen työlleen vastuullisten ratkaisujen edistämisestä. Siihen tarvitaan tavalla tai toisella meistä jokaisen panosta.