Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Sinuakin on saatettu kehua täällä!

Tammikuussa jaoin somessa linkin The Intern -leffaan, joka kertoo seniorikansalaisen paluusta työelämään harjoittelijana startupissa. Robert De Niro ja Anne Hathaway pääosissa, kelpaa katsottavaksi ison karkkipussin tai parin viinilasin kera viikonloppuna. Motiivinani oli tietenkin se, että olin tuolloin aloittamassa harjoitteluani täällä Kreabissa, jossa ikä ei ole rekrytoinnissa ratkaiseva tekijä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka meidät harjoitteluun valitut kreabiitit pudotettiin suoraan stagelle tai altaan syvään päähän. Se on hyvä tapa oppia uimaan, etenkin kun siinä vierellä polskuttavat kaikki muutkin menemään, toinen toisistaan huolehtien.

Tämä on monin tavoin erikoinen, tai peräti erinomainen työpaikka. Ihmiset tuntuvat välittävän toistensa hyvinvoinnista niin sanoin kuin teoinkin. Kollegat kannustavat toisiaan vaikeissa paikoissa, kehuvat hyvästä duunista, puskevat eteenpäin vastoinkäymisissä, antavat kysymättä positiivista palautetta. Välillä jää häkellyksen takia sanattomaksi, kun tulee joku yllättävä myönteinen palaute kollegalta ruudulle ja toinen huikkaa samaan aikaan kehut käytävältä. Arvokkain palaute, se asiakkaan tunne, käsitellään avoimesti ja siitä haetaan uutta oppia seuraavaan kohtaamiseen. Onnistumisista iloitaan yhteisesti, vaikka kullakin työllä olisikin nimetyt tekijänsä.

Viestintätoimistojen kesken käydään ankaraa kilpailua, asiakkaat saattavat tehdä valintansa parinkymmenen tarjoajan joukosta. Ilman toimistolla vallitsevaa hyvää henkeä olisi helppo lannistua, jos jää toiseksi tai vaikka ns. pistesijoille muutamassa peräkkäisessä kilpailutuksessa. Pettymyksestä huolimatta on hyvä muistuttaa itseään siitä, että hyvän kilpailun jälkeen valmius seuraavaan koitokseen on aina parempi ja hyödyn tästä kaikesta saa asiakas, kuten kuuluukin.

Entä jos paljastuu, että kilpailija on tehnyt hyvää työtä? Ainakaan täällä ei jäädä kaivelemaan pykäliä ja yksityiskohtia muotovirheiden löytämisen toivossa ja joskus kuuluu jopa rehellisiä wow-huokauksia toisten aikaansaannoksia tutkittaessa. Kyllä, juuri sinunkin työtäsi on saatettu meillä kehua!

Kreabin vuonna 1970 Tukholmassa perustanut Peje Emilsson kävi moikkaamassa meitä pääsiäisen jälkeen. Hän siis puhui meille miltei 50 vuoden viestinnän kokemuksella istuessaan tarinoimassa keskellä loungeamme. Pejen kehonkieli kertoi siitä, minkä sanallinen viesti vahvisti: Vakaalla kädenliikkeellä suuret linjat, vuosikymmenen tai useamman kehityskulut, piirtyivät huoneilmaan. Yksittäiset kvartaalit tai vuodet jäävät historiaan, eivät välttämättä muistiin. Taitekohdat muuttavat käden ilmaan piirtämien linjojen kulmakertoimia ja niiden havaitsemisessa ja tulkinnassa kokemuksen tuoma perspektiivi voi antaa etulyöntiasemaa. Tämän päivän palvelua ei kuitenkaan toteuteta eilispäivän taidoilla, ei pitkällä kokemuksella, eikä aiemmalla menestyksellä. Jokainen, yhtä hyvin Peje, minä, kuin seuraava Kreabille harjoittelijaksi tuleva nuori tai vanhempi kyky, joutuvat joka päivä lunastamaan paikkansa asiakkaiden palvelijana.

Harjoittelu päättyi jo, mutta tänne toimistolle ovat silti askeleeni minut tuoneet päivittäin sen jälkeenkin. Aika näyttää piirtyykö tästä minun elämääni pitempi kaari, vai tuleeko eteen yllättäviä juonenkäänteitä, kuten kunnon Hollywood-elokuvassa ainakin.