Matias Strozyk

Matias on toimittajataustainen mediatutkija, joka on tottunut journalismin kiireiseen arkeen. Urheilumies viihtyy parhaiten tarinoiden keskellä ja innostuu erityisesti sosiaalisen median virrasta.

Some-persoona on julkinen käyntikortti – älä siis jätä sitä taskuun

Jokaisella meistä on tarinoita joita muut haluavat kuulla, mutta monesti niiden julkista esittämistä aristellaan. Sosiaalinen media ei ole sen enempää uhka kuin normeista vapaa hiekkalaatikkokaan, mutta oikein käytettynä se tuottaa lisäarvoa sekä yksilölle että yritykselle.

Urheilutoimittajana olen lukemattomia kertoja kohdannut kilpailutapahtuman jälkeen urheilijan, joka antaa suorituksestaan harmaimman mahdollisen vaikutelman. Toimittajat haluaisivat – ainakin yleensä – kertoa tarinoita, mutta kliseinen tai aristeleva urheilupuhe ohjaa kohti tuttuja rutiineja. Parin tunnin urheilutapahtumassa olisi usein jopa kymmeniä tarinoita, joista liian moni jää kokonaan kertomatta.

Totta kai ilmiölle on luonteva selityskin. Yhtäältä varsinkin suomalaiset ajoittain aristelevat, koska pelkäävät itsevarmuuden sekoittuvan julkisessa puheessa ylimielisyyteen. Onneksi hiljattain tämäkin taipumus on alkanut muokkautua ja persoonat ovat päässeet esiin. Toiseksi, moni urheilija ei ole tottunut ilmaisemaan itseään kirjavasti tai välttämättä edes ajattele esiintymisen edistävän uraansa. Palkkaa maksetaan menestyksen mukaan kilpailemisesta, jonka tärkeitä tukitoimintoja ovat harjoittelu ja esimerkiksi ravinto. Kaikki muu edustustyö on sivutuote, yleensä vasta työnantajan lähetteestä.

Liian moni tarina jää kokonaan kertomatta.

Oman viestin mahdollista arvoa ei pitäisi suotta väheksyä. Perehdyin gradussani Makwan Amirkhanin sosiaalisen median kanaviin ja jokaisen olisi hyvä tutustua siihen, miten taitavasti hän on taustajoukkoineen luonut kiinnostavan ja suositun mediapersoonansa, vaikka vapaaottelijana hänen lajinsa on Suomessa vielä nuori. 180 000 Facebook-seuraajaa näkevät Amirkhanin aikajanallaan lähes joka päivä, eikä hänen tarvitse olla ottelutapahtumien tai uutismedian varassa. Yksilöurheilijalle nämä julkiset esiintymiset ovat usein erityisen tärkeitä esimerkiksi sponsorisuhteita ajatellen, mutta suositussa joukkuelajissakin voi kasvattaa profiiliaan sekä ansioitaan luomalla työnantajalleen lisäarvoa muutenkin kuin maalien muodossa. Ja onpa Suomessa jo nyt entisiä urheilijoita, jotka ovat tuoreeltaan kilpailu-uransa jälkeen päässeet muuhun esiintyvään työhön tehtyään itsestään kiinnostavamman sosiaalisessa mediassa.

Joissain asioissa urheilu saattaa elää omassa kuplassaan, mutta henkilökohtaisen julkisen profiilin hyödyt ovat samat myös urheilukenttien ulkopuolella. Esimerkiksi asiantuntijatyössä myönteinen erottuminen massasta ei ole ainakaan haitaksi. Asiallinen viestiminen, vuorovaikutus ja ajankohtainen esiintyminen oman alan julkisessa keskustelussa ovat ammattitaitoa tukevia vahvuuksia. Sosiaalinen media on käyntikortti, joka toki vaatii vaivannäköä. Siihen käytetyllä ajalla on kuitenkin tapana maksaa itsensä takaisin, ja kunkin alustan kulttuuriinkin oppii ajan kanssa seuraamalla oikeita ihmisiä. Kuten Tommi jo syksyllä kirjoitti, seuraavan askeleen voi ottaa blogien, videoiden tai podcastien maailmaan.

Virtuaaliyhteisöstä voi saada selkeitä hyötyjä kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja valmiita ponnahduslautoja henkilökohtaiseen tapaamiseen.

Akateemisessa maailmassa on esitetty, että omalla areenallaan tunnetulle persoonalle tehokas keino tavoittaa uusia yleisöjä on laajentaa julkista profiiliaan. Urheilijalle se tarkoittaa yleisön päästämistä lähelleen myös kenttien ulkopuolella, sillä arvokas henkilöbrändi on hyvän ammatillisen maineen sekä julkisen persoonan yhdistelmä (Parmentier & Fischer 2012). Ylipäänsä mahdollisuus suoraan vuorovaikutukseen voi saada seuraajassa aikaan jopa jonkinlaisen velvollisuudentunteen kannustamisen suhteen – yhteydenpito sosiaalisessa mediassa siis myös sitouttaa ainakin jossain määrin (Sanderson 2012).

Aktiivinen ja monipuolinen julkaiseminen vetoaa erilaisiin ihmisiin ja sosiaalinen media antaa mahdollisuuden näyttää yleisölle, millaisena kukin haluaa itsensä nähtävän. Samalla se ainakin osittain ohjaa muiden käsityksiä.

Välähdykset omista intohimoista tasapainottavat kenen tahansa ammatillista profiilia, lisäävät samaistuttavuutta ja tarjoavat jäätä murtavia puheenaiheita. Myynti-, neuvottelu- tai rekrytointitilanteessa pienikin some-kontakti on valttikortti. Virtuaaliyhteisöstä voi saada selkeitä hyötyjä kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja valmiita ponnahduslautoja henkilökohtaiseen tapaamiseen.

Urheilija elää arkea, josta miljoonat ovat unelmoineet, ja sen osien jakaminen voi tuoda lisää näkyvyyttä ja yhteistyökumppaneita. Henkilökohtaisella some-tilillään viestivä yritysjohtaja astuu lähemmäs työntekijöitä, asiakkaita ja ammatillista verkostoaan. Vauhtiin pääsee tekemällä tilistään edustavan, eli lisäämällä vähintään nimen, kuvan ja profiilitekstin, seuraamalla oman työn kannalta relevantteja yrityksiä, järjestöjä, sivustoja ja vaikuttajia, sekä käyttämällä ahkerasti oman alan aihetunnisteita. Sen jälkeen voi kysyä itseltään, mitä minä osaan?

Aktiivinen ja seurattu persoona on myyvä tuote, jota ei tarvitse piilottaa.