Tiedän, siis pelkään?

Mitä kaikkea jätämme tekemättä kärjistetyn todellisuuskuvamme varjossa?

Lukemiseen ja itsensä sivistämiseen kannustetaan suomalaisessa koulutuksen arvoon luottavassa yhteiskunnassa jo esikoulusta lähtien. Oppimalla uusia ajatuksia ja toimintatapoja sekä kuullen tarinoita toisista todellisuuksista maailmankuvamme laajenee ja ennakkoluulot hälvenevät. Ainakin ideaalitapauksessa.

Mielestäni suurin oppi, mitä korkeakouluopetus voi tarjota, on yhteiskuntakriittisyys. Tämän taidon merkitys korostuu juuri nyt, 2010-luvulla, jolloin valeuutiset eivät ole vain hauskoja tarinoita Kevätpörriäisessä, vaan kansainväliseen politiikkaan vaikuttavia sitkeitä viruksia.

Epämukava dialogi on uuden alku

Oman tietomaailmansa voi tänä päivänä rakentaa kuka tahansa omien valintojensa ja mielenkiinnonkohteidensa mukaan. Rakennuttajana on tietysti yleensä joku kolmas taho (esimerkiksi Facebook, Snapchat  tai WhatsApp), joka seuraa valintojamme jalostaen niistä kakkosnelosia, toistettavia ja yleispäteviä palikoita, joilla rakennetaan toinen toistaan muistuttavia yksilöitä.

Uskon, että aitoa dialogia syntyy herkimmin epämukavuusalueella, jossa toinen keskustelukumppani elää  itseen nähden täysin toisenlaista todellisuutta. Aito dialogi vaatii myös vastaanottavaista mieltä ja halua nähdä oman poteronsa ulkopuolelle. Aito dialogi puhkaisee kuplia.

Valitse todellisuutesi

Valheellisen tiedon saadessa julkisuutta alkaa se vähitellen luoda ja elää omaa todellisuuttaan. Yksilö ei voi enää nojata kaikkiin uutislähteisiin faktisina tiedonlähteinä. Asioista on myös itse otettava selvää. Tämä on jo kuitenkin informaatioyhteiskunnassamme sosiaalisen median aikakautena arkipäivää.

Kriiseihin ja sotiin itsensä hukuttavan lukijan todellisuus voi näyttäytyä harmaana ja toivottomana. Toisaalta, ”pessimisti ei pety”, on vaarillani tapana sanoa.

Pää pilvissä, vailla minkäänlaista informaatiota oman kuplansa ulkopuolelta kulkeva saattaa nähdä maailman kauniina ja viattomana. Ilman maisteritason mielenhallintatekniikoita haihtuu tämä maailmankuva kuitenkin ensimmäisen kriisin iskiessä kuin tuhka tuuleen.

Vapaus tietoon 

On yksilön oikeus ja vapaus valita oma todellisuutensa toisen yhtäläistä oikeutta ja vapautta kunnioittaen.

Jos arki kuitenkin täyttyy pelkästä kärsimyksestä ja kriiseistä, suosittelen pikaista medialaajennusta. Tai vastaavasti mediataukoa. Sillä ei maailma onneksi pelkistä kauhukuvista ole rakennettu.

Tieto lisää tuskaa, ei ole  tuulesta temmattu sanonta. On kuitenkin jaksettava kivuta sen suurimman kipukynnyksen yli, sillä mitä enemmän tietoa, sitä suurempi todellisuuskuva. Ja mitä laajempi tietämys maailmasta, sitä todellisemmat realiteetit.

Realiteettini tällä hetkellä: hengitän, olen kylläinen ja talviaurinko lämmittää.

Mitkä ovat sinun tämänhetkiset realiteettisi?

Teksti: Arda Yıldırım