Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Tittelillä on monta merkitystä

Viime viikolla havahduin siihen, että jokin oli muuttunut. Tunne oli jotenkin epämukava, kuin paidanhelma ei pysyisi housunkauluksessa pakkasella. Kyse oli siitä, että tokaluokkalainen tyttäreni oli oma-aloitteisesti vaihtanut titteliäni. En ollut enää ”isi” enkä ”iskä”, vaan minun piti reagoida merkkiääneen ”isä”.

Hetken asiaa ajateltuani ymmärsin kyllä, että onhan se noloa kutsua isäänsä isiksi, jos toiset samanikäiset alkavat jo puhua faijasta, tai mikä onkaan kurantti termi tätä nykyä. Muistan tämän käännekohdan omasta lapsuudestani hyvin: isi oli isi vain kodin seinien sisäpuolella, muuten faija, fatsi tai hätätapauksessa isä. Toimintaympäristön muutokset aiheuttavat paineita nimikkeiden muokkaamiseen myös omassa yhteisössä, vaikka sitten vain yksipuolisesti.

Vuosien varrella olen kuitenkin tottunut monenlaisiin titteleihin ja ennen kaikkea niiden tiuhaan vaihtumiseen. Parin kuukauden ajan rintamasuuntani kääntyi, kun jostain kuului napakasti ”alokas Lehtinen”. Työelämässä nimikkeet ovat olleet sekä suomen- että englanninkielisiä, kulloisenkin tarpeen, organisaation ja toimintaympäristön mukaan. Muistan keskustelun, jossa pohdittiin olisinko BAM (Business Area Manager) vai BUM (Business Unit Manager), jälkimmäiseen päädyttiin. Muistaakseni vielä lisäyksellä Broadcast & Online Media, eli kaiken kaikkiaan BUM BOM. Vaihtoehtona oli myös Broadcast & Internet Media, eli BUM BIM. Sen jälkeisten ura-askeleiden seurauksena käyntikortissani luki jonkin aikaa onneksi selvällä suomen kielellä ”mediaseurannan päällikkö”. Vanhempi tyttäreni oli kuitenkin tuolloin kertonut  koulussa, että faija on joku mediaseurakunnan päällikkö.

Nimikkeillä on merkityksiä. Ne hahmottavat organisaation rakennetta niin sisäisesti kuin ulospäinkin. Rakenteisiin sisältyy usein myös hierarkioita tai ikävästi sanoen nokkimisjärjestyksiä, jotka toimivat myös keppinä tai porkkanana henkilöiden urakehitykselle. Joillakin aloilla on käytössä yhtenäiset nimikkeet, jotka ehkä viestivät sitä, että ammatillista yhteisöä pidetään tärkeämpänä, kuin yrityksen erityisen brändin esiin tuomista henkilöiden titteleiden välityksellä. Näistä aloista osa on aitojen professioiden hallussa, siis lääkäreiden ja juristien tapaan. Joka tapauksessa parhaimmillaan tittelit edesauttavat oikean henkilön paikantamista vieraasta organisaatiosta. Hyvät nimikkeet luovat siis arvoa sekä itselle että muille.

Tämänhetkistä nimikettäni, harjoittelijaa, vastaava englannin kielen sana trainee on Online Etymology Dictionaryn mukaan peräisin vuodelta 1841 ja usein synonyymina käytetystä intern-sanasta ensihavainnot ajoittuvat saman lähteen mukaan 1870-luvulle, molemmat teollistumisen aikakauden hedelmiä. On helppo ajatella, että teollisen ajan harjoittelija harjoitteli tullakseen päteväksi, täyttääkseen oppimisen astian työtehtävänsä määrämittaan. Muitakin synonyymeja on, kuten tv:stä tuttu apprentice ja vähemmän mairittelevan klangin novice. Kreabilla vuonna 2017 harjoittelijaa rohkaistaan oma-aloitteisesti kehittämään omia ideoitaan ja jakamaan omaa osaamistaan.

Harjoittelija-nimikkeeseen liittyy toisinaan vähän samankaltaista virettä kuin joskus puoliksi leikillä kritisoituun yrittäjä-sanaan. Miksi tyytyä yrittämiseen, kun voi ryhtyä onnistujaksi? No, lopulta melko moni on  valitettavasti päätynyt pelkäksi yrittäjäksi tai pahimmassa tapauksessa entiseksi yrittäjäksi, aika näyttää mihin harjoitteluni tässä suhteessa johtaa. Isinä olemista ajattelin joka tapauksessa jatkaa, vaikka minua vastedes tituleerattaisiinkin isäksi.