Noora Turunen

Noora on digitaalisista ilmiöistä kiinnostunut oman elämänsä rockstara. Erilaisten medioiden soveltaminen työnantajamielikuvan, maineenhallinnan ja yritysviestinnan alueilla pitää hänet aina uuden äärellä. Hyvät tarinat ja pitkät venytykset pitävät mielen virkeänä.

Uskallusta olla ammattilainen – ja sanoa se ääneen

Kun valmistuin joulukuussa FM:ksi viestinnän monialaisesta koulutusohjelmasta, olin hukassa. Yhtäkkiä sitä luuli, että pitäisi tietää mitä haluaa tehdä ja onko kykyä siihen. Takanani oli muutaman vuoden verran harjoitteluja, kesä- ja osa-aikatöitä viestinnän tehtävien parissa. Kaikki nämä aiemmat kokemukset ovat olleet tärkeitä osaamisen kehittämisessä. Ne ovat esittäneet minulle niin viestintää kuin yritysmaailmaa. Silti en voinut olla tuskailematta Kreabin harjoittelun alkaessa helmikuussa, että milloin pääsen eroon tästä ikuisesta harjoittelijatunteesta. Milloin voisin kutsua itseäni osaajaksi?

Paljastui, että se tapahtui Kreabin aikana. Kolme aivan liian nopeasti kulunutta kuukautta pakottivat minut avaamaan suuni, olemaan jotain mieltä ja kyseenalaistamaan rakentavasti. Ennen kaikkea opin elämään tilanteiden kanssa, jolloin minulla ”ei ollut mitään tekemistä”. Silloin aloin tekemään itse: opin, kehitin ja keksin itse. Jotain kädenjälkeäkin siitä jäi todisteeksi.

Yrittäjänä yrityksessä -asenne, joka näkyy Kreabin ajatusmaailmassa, oli minulla uusi mutta – kuten sain huomata – kaivattu työskentelymuoto. Rohkaisu tehdä tuntematonta ja lähteä muokkaamaan työtä oman näköiseksi herätti tunteen: ”Hei, minähän osaan vaikka mitä ja enemmänkin.” Tämä ei pelkästään tarkoita sitä, että itseltään löytyy uskallusta ja luottamusta, vaan, että sitä löytyy koko työyhteisöstä. Kreabissa en ole kertaakaan tuntenut, että olisin millään lailla ”huonompi”, jos en tiedä valmiiksi jotain. Päinvastoin, viesti on ”hienoa duunia”, kun on tarttunut itselle vieraaseen asiaan ja vienyt sitä eteenpäin. Koko työyhteisön luottamus siihen, että sinulta löytyy ammattitaitoa, vaikka itse kokee sen olevan vielä hakusessa, kannustaa eteenpäin tunnistamaan ne osaamisalueet, joilla loistaa.

Ja kuten tässä taannoin oman asiantuntijuuden puheenvuorossa uskaltauduin sanomaan ääneen: näiden kuukausien jälkeen tunnen olevani rautainen ammattilainen. Tarkoittaen, että luotan kykyyni kohdata tuntematon ja nähdä se mahdollisuutena kehittyä vieläkin rautaisemmaksi. Siksipä päätän kirjoituksen lämpimiin halauksiin ja vuolaisiin kiitoksiin Kreabin timanttisille tekijöille! Voin sanoa vilpittömästi, että tällaista työyhteisöä jää kaipaamaan. Itselläni on kuitenkin vahva luotto, että nämä Kreabilta saadut eväät tulevat antamaan tuleviin päiviin paljon tunnetta, luovuutta, vuorovaikutusta ja viestintää.

Puspus, Noora