Tero Lehtinen

Tero tuo Kreabille kokemusta ja osaamista mediaseurantamaailmasta ja tuoretta tietämystä vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa. Digitaalisen maailman vastapainona on uudelleen roihahtanut suhde vinyylilevyihin.

Viestijät rakensivat vuorovaikutusta Rakkauden lekalla – tuli tekemistä vaille valmista

Kreabin tiimi Mikonkadun toimistolla on kasvanut viime aikoina vauhdilla. Nyt oli aika paneutua tiimiälyn kehittämiseen.

Työelämävalmentaja ja kirjailija Maaretta Tukiainen on saatellut Kreabin tiimin kesän ja syksyn kuluessa kahdesti pohtimaan ja harjoittelemaan tiimiälyn käyttöä vahvasti kasvaneen viestintätoimiston arjessa. Maaretan toimintatapana on pitää omat puheet lyhyinä ja valjastaa osallistujat analysoimaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä ratkomaan pienissä ryhmissä yhteisesti haasteiksi koettuja kokonaisuuksia. Tavoitteena on raivata esteet tiimiälyn tieltä ja tarjota työyhteisölle mahdollisuudet entistä parempien ideoiden tuottamiseen.

Mikä sitten on vuorovaikutuksesta paljon asiakkailleenkin puhuvan viestintätoimiston henkilöstön kokema suurin yksittäinen haaste? Luonnollisesti vuorovaikutus. Kysyttäessä tiimityötä koskevia huolenaiheita avoimen lippuäänestyksen tuloksissa näkyi Maaretan kokemuksen mukaan poikkeuksellisen vahva painotus vuorovaikutuksellisiin seikkoihin. Vaikka tulkitsimme, että mahdollinen selittävä tekijä on tietoisuutemme vuorovaikutuksen merkityksestä, otimme aiheen nöyrästi tarkemman analyysin kohteeksi.

Pienryhmät vetäytyivät pohtimaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla avaamme vuorovaikutuskapeikot ja muutamat muut kipukohdat niin projektien sisällä kuin niiden välillä. Tuloksena syntynyt keinovalikoima oli laaja. Yhdessä esityksessä lueteltiin jokaisen käytettävissä olevia arkisia konsteja parantaa edellytyksiä suotuisalle vuorovaikutukselle, toinen tiimi luonnosteli projekteille kolmen kohdan tarkastuslistaa käytäväksi avoimesti läpi projektin alkaessa sekä aika ajoin matkan varrella. Huomiota herättävin ehdotus sisälsi työkalun nimeltään ”Rakkauden leka” – sen yksityiskohdat jääköön liikesalaisuudeksi.

Kesäinen iltapäivä ja syksyinen aamupäivä kului olennaisten kysymysten äärellä. Itse kunkin on helppoa taputtaa itseään selkään, kun fläppitaululle alkoi kertyä myös ratkaisuja, jotka syntyivät oman porukan pohdinnoista. Kuten aina, hyöty käytetystä ajasta näkyy vasta tulevina kuukausina – kuluvatko uudet tai aiemmin hyväksi koetut metodit tästä päivästä alkaen käytössä vai unohtuvatko ne työkalukaappiin. Mikä onkaan mukavampaa kuin palata valmennuksesta tyytyväisenä takaisin omien projektien pariin ja todeta asiat ratkaistuiksi, kun ne on kertaalleen puhuttu ja sovittu. Oikeasti tuli tekemistä vaille valmista.