Tuomas Tierala

Tuomas on erikoistunut vaikuttajaviestintään ja strategiseen viestintään. Hänellä on laaja osaaminen energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan saralla. Tuomas johtaa vaikuttajaviestinnän tiimiämme Helsingissä ja työskentelee projekteissa muissa jäsenmaissa. Hän on myös vastuussa laajemmasta asiakkuuksien kehittämisestä ja toimii yhteyshenkilönä Kreabin Brysselin toimistoon.

Älä kysy keskivertoäänestäjältä

Äänestäminen on demokratian oleellisin vaikuttamisen muoto. Siirryttäessä pienistä kaupunkivaltioista kohti suurempia kansallisvaltiota, on välittömästä kansanvallasta menty kohti edustuksellista demokratiaa. Molempien hallintamuotojen keskeisin vaikuttamisen keino on aina ollut äänestäminen. Edustuksellisessa demokratiassa kansa on siis valinnut edustajansa ja antanut sille mandaatin tehdä päätöksiä. Mikä on siis kansanäänestyksen merkitys?

Euroopan unionin tasolla on puhuttu paljon kansanäänestysten järjestämisestä. Tahti on ollut kiihtyvää 2000-luvulla, kun unionin tasolla on pyritty laatimaan perustuslakiluonnoksia yhteiseksi lainsäädännöksi. Tässä on usein törmätty kansallisten lainsäädäntöjen ristiriitaisuuksiin ja EU:n toimivallan rajallisuuteen suhteessa valtioiden itsemääräämisoikeuteen.

Kansanäänestykset ovat saaneet uutta pontta viimeisten vuosien aikana ja oikeastaan Iso-Britannian päätöksestä ratkaista kysymys unionin jäsenyydestä kansanäänestyksen kautta. Monessa muussakin valtiossa kansallismieliset ja konservatiiviset voimat ovat nostaneet päätään. Itsenäisyys- ja unionista eroamishankkeita ajetaan tällä hetkellä ympäri Eurooppaa ja onpa niistä käyty keskustelua myös kotimaisessa presidentinvaalikampanjassakin. Myös vuosia jatkunut Nato-keskustelu on aiheuttanut keskustelua mahdollisen kansanäänestyksen tarpeellisuudesta.

Suomessa kansanäänestyksellä on melko ohut historia. Kieltolain kumoaminen vuoden 1931 lopussa järjestetyn äänestyksen seurauksena 5.4.1932 oli Suomen ensimmäinen kansanäänestys ja ainoa, jonka tulos on sitova. Toinen kansanäänestys järjestettiin neuvoa-antavana Suomen EU-jäsenyydestä 1994. Ensimmäinen kansanäänestys kieltolaista järjestettiin yleisen paineen takia ja jälkimmäinen järjestettiin, jotta saataisiin kuultua kansan mielipide.

Mutta mikä on suomalaisessa edustuksellisessa demokratiassa kansanäänestyksen tarpeellisuus? Suomalaiset ovat äänestäneet itselleen edustajan, jolle on annettu oikeus ja valta asemassaan päättää, säätää lakeja ja osallistua niiden valmisteluun. Edustajien tulisi edustaa läpileikkausta Suomen kansasta, joten eikö kansan mielipiteen pitäisi tulla kuuluviin jo ilman kansanäänestystäkin?

Keskivertoäänestäjä vai valittu edustaja?

Helpoin tapa menettää uskonsa demokratiaan on keskustella keskivertoäänestäjän kanssa viisi minuuttia

Iso-Britannian historian suurmies Winston Churchill lausui aikanaan, että helpoin tapa menettää uskonsa demokratiaan on keskustella keskivertoäänestäjän kanssa viisi minuuttia. Tällaisen lausahduksen siteeraaminen voi kuulostaa kansan halventamiselta ja sen kollektiivisen päätöksenteon ylenkatsomiselta.

Churchillin lausahduksessa on kuitenkin kaikessa arroganttiudessaan paljon totuutta. Suuret kysymykset, joissa säädetään monisäikeistä lainsäädäntöä, ratkotaan puolustus- tai talouspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä ovat äärettömän monimutkaisia. Onko perusteltua olettaa, että keskivertokansalainen tai edes korkeasti koulutettu voisi saada itselleen tarvittavan syvällisen ymmärryksen äänestettävästä asiasta?

Osa seikoista, joita kansanäänestyksissä äänestäjän tulisi tietää tehdäkseen informoidun ja harkitun päätöksen, eivät edes ole aina itsestään selviä. Joissain tapauksissa tiedot saattavat olla jopa salaisia, joten kaikkea tietoa ei edes voitaisi kertoa äänestäjille. Neuvoa-antava tai sitova kansanäänestys voisi tällaisessa tapauksessa johtaa tilanteeseen, jossa äänestäjä jättää äänensä sokkona. Tällöin hänen äänestyskäyttäytymisensä määrittyy olettamuksiin ja uskomuksiin perustuvaan arvomaailmaan eikä faktoihin.

Edustuksellisessa demokratiassa kansa on valinnut keskuudestaan henkilöt, joiden pääasiallinen työ on ylläpitää kansallisia etuja ja saada oman kannatuspohjansa mielipide kuultavaksi. Mikäli edustaja ja heidän kollektiivinsa ei uskalla tehdä päätöstä vaikeassa asiassa, on tämä vaihdettava. Edustajan nauttima luottamusasema ja vastuullinen rooli edellyttävät kykyä hallita kokonaisuuksia ja tehdä niiden pohjalta omaan mielipiteeseen pohjautuva mielipide.