Jan Erola

Jan on työskennellyt yli kaksi vuosikymmentä toimittajana ja kustantajana päivä- ja aikakauslehdissä, televisiossa, radiossa ja kirja-alalla. Nykyään hän on myös sivutoiminen Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja. Yön hämärässä Jan muuntautuu ajoittain agit-rockia soittavan Punatähdet-bändin laulajaksi Aatos Punaseksi.

Lukurinki: Megakriisiviestinnän jatko-oppimäärä

Kontiola maailmankartalle, maksoi mitä maksoi. Ja kyllähän se maksoi, kun kuvitteellisen Kontiolan kaupunginjohtaja Reima Johansson pääsee seurueineen rillutusvaihteelle. Söhläysten parhainpäinselittäjänä kaupunginjohtaja on parasta A-luokkaa. Hänen rinnallaan kalpenevat jopa Donald Trumpin hoviselittäjät Sean Spicer ja Kellyann Conway.

Jari Järvelä: Minä, kaupunginjohtaja (Tammi 2017) 

Jari Järvelän YLE:lle kirjoittama ja Ville Myllyrinteen hilpeästi lausuma kuunnelmasarja on vihdoin ilmestynyt myös kirjana. Tämä on hauskinta kirjallista politiikkaparodiaa pitkään aikaan. Yleisradiossahan tämäkin aluksi pyöri, kuten hulvattoman rohkea kuunnelma Tohtori Raimo. Telkkarissa laatuviihdettä pitää yllä niin ikään YLE:n Noin Viikon Uutiset. Myös HSTV:n Uutisraportti ansaitsee tulla tässä parhaiden polittisten hauskuuttajien listassa mainituksi.

Järvelän konsepti on simppeli ja siksi niin nerokas. Mitä mielikuvituksellisempiin, itseaiheutettuihin sotkuihin ajautunut tai pian ajautuva kaupunginjohtaja kirjoittaa kiivaita hyökkäys- ja puolustuskirjeitä, joissa über-törppöilyt selvitetään parhain päin. Tai sitten ehdotetaan tolkuttoman suureellisia hankkeita, muiden piikkiin. Vaalikarja, media ja muut viranomaiset – varsinkin naapuripitäjän kaupunginjohtaja –  saavat luonnollisesti kuulla tasaisin väliajoin kunniansa. Herkullisinta on ajatella, mitä Kontiolan kaupungin viestintäosastolla asiasta pohditaan. Millaisia paniikkipalavereja taustalla pidettäisiinkään, jos oikeassa elämässä joutuisi siivoamaan tällaisia viestintäsotkuja.

Kotkassa asuva Järvelä heittää joukkoon paikallista kuntapolitiikkaakin, mutta meno yltyy jatkuvasti niin roisiksi, ettei tosimaailman päättäjiä voi edes kuvitella Kontiolan kaupunginjohtajan rinnalle – ainakaan kovin moneksi viikoksi. Onneksi. Kontiolan kaupunginjohtaja Johanssonilla on rutkalti villejä brändäysinnovaatioita, muun muassa Aleksis Kivi Bull Run. Kun Pamplonassa härkäjuoksussa on vain kuusi vihaista härkää, Kontiolan Seitsemän veljeksen hengessä juoksussa olisi 40 sarvipäätä, pamplonasta tilattuja, totta kai. Kaupungintalon edessä olisi kivenmurikka, johon onnekkaimmat voisivat yrittää sonnilaumalta turvaan. Toisessa ehdotuksessa Kontiolaan tilattaisiin Venetsiasta gondoleja (Valkeakoskella niitä oikeasti oli Juuso Waldenin aikaan). Kontiolassa gondoleita ohjastaisivat karvaisten raitapaitamiesten sijaa lyhythameiset daamit, jotka olisivat miehiä enempi Johanssonin mieleen.

Yrityslahjaksi Kontiola tyrkyttää kaikissa yhteyksissä lukuisia kieliversioita kaupunginjohtajan omaelämänkerrasta Minä elän – Reima Johanssonin ihmeellinen elämä. Tämäkin on ilmiö tuttu ilmiö monille toimijoille: varastossa on tuhansia, ei-niin-kurantteja lahjakirjoja.

Näitä kaupunginjohtajan myllykirjeitä voi varauksetta suosittaa huumorin, politiikan ja (kriisi)viestinnän ystäville. Kuntavaalien ja varsinkin Helsingin pormestarivaalien alla kirjan aihe on kutkuttava. Järvelän pistävä huumori saa nauramaan ääneen. Tämä ei ole vielä elokuva, mutta annan silti teokselle omassa sarjassaan elokuvamaisesti täydet pisteet. Naurattaminen kun on kirjoittamisen vaikeimpia lajeja.